Kirjeitä maaseuduilta.
(Turun lehdelle.)
— Kiikalasta elokuun 3 p:nä *).
Mitähän Kiikalastakin olisi kerrottawa?
Niin, eipä juuri mitään! Siksipä en olekaan nähnyt mitään tietoja täältä sanomalehdeissä.
Minä nyt koetan aloittaa, niin ehkä muutkin sitä sitten jatkawat. Sen warmaan tekewät?
Kiikala ei ole suuri seurakunta; pieni pitäjä läänin rajamaissa. Ei mitenkään merkillisempi, kuin muutkaan naapuripitäjäät, ellei sentähden, että se on tuntuwasti tasaisempi, kuin läheiset pitäjäät näillä tienoin. Siksipä järwetkin täällä owat hywin matalarantaisia ja muutenkin kokonaisuudessaan werrattain mataloita ja liejupohjaisia.
Ettei tämä seurakunta ole niin erittäin rikkailla luonnon antimilla warustettu, sen huomaa jo ensi silmäyksellä. Kyllä sentään täälläkin toimeen tullaan, kuin wisusti ja säästäwäisesti eletään.
Tullaan sitten Kiikalankin merkillisyyksiin.
Keltaiseksi maalattu puukirkko kaksine tornineen näyttää kaukaa katsottuna koko siewältä niin että — äläpäs mitä! — luulet edessäsi seisowan komean tiilikirkon. Waan tulet lähemmäksi, huomaatkin, ettei se niin warsin siewä ja komea ole.
Kirkon sisustus ei sekään kummastusta herätä. Parwet ylt'ympäri kirkkoa korwaawat kentiesi sen ahtauden, mikä muuten alhaalla syntyisi.
Hywä-ääniset urut tekewät jumalanpalweluksen juhlalliseksi, waikkapa ne pienetkin owat.
Alttaritaulu, waikka onkin jotenkin suuri ja joka on kuwaawinaan Kristuksen kirkastamista, ei ole mikään mestariteos. Sen on maalannut eräs sälli, joka kirkkoa maalaessaan maalaili alttaritaulun kiikalalaisille iltatyönä. Ei kaikkea hywää yhteen paikkaan sowi.
Kirkon sakaristossa on wielä lainakirjasto, muutamia kannettomia, wieläpä kannellisiakin nidoksia hyllyllä. Ett'ei tätä kirjastoa ole hywään aikaan käytetty, sen huomaa ensi silmäyksellä. Tämä on kaiketi sitä meidän aikakautemme edistymistä?
Pulska kansakoulurakennus sijaitsee saman tien warrella, kuin Suomusjärwenkin kansakoulu, jonka Aura mainitsee sijaitsewan waltamaantien warrella. Wahinko waan, että ihmisillä on samasta asiasta ihan erilaiset käsitykset. Tämä kaiketi on sitä luonnon orjuutta? Kansakoulu on täällä ollut waikuttamassa jo 5 wuotta. Oppilasluku on wuosittain yhä wähentynyt, niin että wiimeksi oli waan 22 oppilasta. Se on yhteinen koulu sekä pojille että tytöille; eri lukuhuone löytyy kummallekin sukupuolelle, waikkei oppilaiden wähyyden tähden ole käytetty kuin yhtä. Sitä paitse löytyy eri käsityöhuone ja kaksi kammaria sitä warten että kaukaisemmat koulussa käwijät woisiwat niissä pitää asuntoa.
Kiikalan kansakoulu on hywin sopiwalla paikalla järwen rannalla. Se ei ole liian kaukana eikä liian lähelläkään muita ihmis-asuntoja.
Olenko jo kertonut teille makasiiniwarkaus-jutun? En luullakseni. Noo, warkaat kun näwersiwät tässä tuonnoin seinään läpiä ja juoksuttiwat niistä ohria säkkiinsä yön aikana. Päiwäksi tukkiwat läwet huolellisesti. Kun asia huomattiin, oliwat jo ohrat loppua tekemässä. Kyllä keinoja keksitään kaikilla aloilla.
— — — Nythän sitä olen aloittanut ja saadaanpa nähdä, että seuraajoita saan. Ja kylläpä sitä kannattaa kirjoittaa täältäkin, sillä wuodentulotoiweet owat yleensä lupaawat. Kyllä syksyllä arwaa naimaan mennä, koska perunoitakin näyttää tulewan, ell'ei halla niitä waan turmele.
Hywästi siis, hywät lukijat ja kirjeenwaihtajat, waikkapa näkemään asti, niin käsi käteen!
Joku.
*) Lähettäminen erehdyksessä myöhästynyt liiaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti