31.1.2013

Kansansoittaja Kaarle Hammar (1910)


 Kotiseutupäiwät Salossa.

....

 — 76-wuotias kansansoittaja Kaarle Hammar Kiikalan Kruusilasta soitteli aluksi wiulullaan wanhoja tanssisäwelmiä, joista moniakaan ei nuorempi polwi enää nimeksikään tunne.
 
....

 —  Loma-ajalla lauleli sekakuoro urkuri R. Mäkisen johdolla ja wiulua weteli wanha Hammar....

.... 


Salon kotiseutupäiwät.

....

  Kiikalan Kruusilasta oli 76-wuotias kansansoittaja K. Hammar saapunut wanhoja, unhoon häipywiä wiulusäwelmiä soittamaan.

....











29.1.2013

Sotainen akka Yltäkylässä (1909)


  — Sotainen akka, joka ahdisteli joulumuijia raaoilla kiroussanoilla, kalikoilla ja potkimisilla on Kiikalan Yltäkylässä. Wiime maanantaina kulki mainitussa kylässä joukko kyläläisiä joulumuijia, kuten paikkakunnalla on wanha, hauska tapa ja meniwät myös Alestupaan. Mutta tämän talon tarhassa tuli heitä wastaan wanha, harmaahiuksinen emäntä, joka karwaasti kiroili, potki ja heitteli suuria hakokalikoita wihan täydessä wimmassa, waikka joulumuijat eiwät häneen ensinkään kajonneet eiwätkä häntä häirinneet. Potkimiset ja kalikat kyllä osuiwat joulumuijiin, mutta pahempia wammoja eiwät onneksi saaneet, kun pääsiwät raiwostuneen muijan käsistä pakoon. Moni joulumuijista peräti kauhistui wanhan ihmisen ylen raakaa kiroilemista ja peräti rumaa ja luonnotonta käytöstä.


26.1.2013

Työtapaturma Peltolassa (1908)



  — Tapaturma.  Kun torppari Enok Wuorinen Kiikalan kappelin Peltolan kylästä eilen aamupäiwällä oli metsän hakkuussa, ei hän ehtinyt erään kaatuwan puun alta poistumaan, jolloin hänen oikea jalkansa meni polwen alapuolelta poikki ja saman jalan niwelet pois sijoiltaan. Wasempaankin jalkaansa sai hän werihaawoja. Loukkaantunut tuotiin eilen illalla Turkuun lääkärin apua saamaan ja wietiin lääninsairaalaan.

16.1.2013

Kalle Kivi palaa Kiikalaan (1907)



  — Kangasniemen maamiesseuran innokas neuwoja hra Kaarlo Kiwi tulee t. k. lopulla eroamaan toimestaan seuran palweluksesta, mennäkseen Kiikalan pitäjässä olewalle kotitilalleen. Kuluneen toimintawuoden aikana, minkä hra Kiwi on seuran palweluksessa ollut, on maamiesseuran kokouksia pidetty tuhkatiheään eri kulmilla pitäjää. Osuustoiminta-aate, minkä harras wirittäjä hän on ollut, on niinikään lewinnyt kautta laajan Kangasniemen. Ja ettei työ ole tyhjiin mennyt, sitä todistaa rakenteilla olewa osuusmeijeri sekä wiimeistelyä wailla olewa osuuskauppa. Kaikki maamiehet ja osuustoiminnan ystäwät tuntewat sywää kiitollisuutta hra Kiweä kohtaan hänen wäsymättömästä uhrautumisestaan tämän paikkakunnan hywäksi.


2.1.2013

Kuulumisia Kiikalasta (1860)

   — Kiikalasta 31 p. Elok.  — „Tahdon nyt taas wirkata jotain pitäjämme yhteisistä asioista ja ensiksi mainita, että täälläkin on ahkerasti pidetty pyhä-kouluja, joissa kyläkuntien kirjaa-osawaiset miehet sekä waimot owat wuorotellen opettajina olleet, ja on näistä kouluista, mitä tawaukseen ja sisä-lukuun tulee, nähty suuri hyöty. Erinomaisesti hupaiset ja, toiwon jälkeen, hyödyttäwäiset owat myös ne opettajaltamme osittain kirkossa osittain kylissä sunnuntai-ehtoopuolina pidetyt raamatun selitykset olleet. Jumala armossansa ja Kristuksen tähden antakoon niille runsaan siunauksensa! Rukouksia pakanain puolesta on täällä myös pidetty joka kuukauden ensi-pyhänä, ja samassa on kollehtakin heille ko'ottu. — Wiime Toukokuussa, juuri Erikin päiwänä, oli maamittari täällä awaroittamassa ja muutoinkin ojentelemassa uuden kirkon ympäri olewan hautausmaamme, ja kohta senjälkeen rupesi seurakunta rakentamaan siihen kiwi-aittaa, jota ennen ei ollut, ja sai sen heinäkuun lopulla walmiiksi. Tämä aita on myös jo turpeilla tasoitettu ja kahdella parilla Fiskarin ruukissa waletuilla malmi-porteilla warustettu. Nämä portit maksoiwat yhteen 60 ruplaa. Nyt tänä syksynä istutetaan wahtera- ja muita puita tämän kiwi-aidan wiereen, ymmärräthän, kaunistukseksi. Pertun päiwänä oli taas täällä walaja Kalajoelta, nimeltä Leander Helander, ja asetti kirkkoomme uuden kynttilä-kruunun 40 piipulla. Tämä kruunu, waikka hinnassansa halwempi, on monta wertaa kauniimpi ja julkisempi sitä wiime jouluksi Helsingin Suomen-teoksien myyntö-paikasta ostettua, 48 piipulla olewaa kynttilä-kruunua, joka myös on Kalajoella tehty, mutta aiwan toiselta walajalta. Tulewana kewäänä aikoo Kiikalan seurakunta laudottaa uuden kirkkonsa ja sitte taas seuraawana suwena maalauttaa sen öljy-maalilla, kentiesi harmaa-kiwen taikka tiili-kiwen muotoiseksi, että tulis maalauksenkin suhteen muista asun-rakennuksista eroitetuksi. Näiden kaikkien kustannusten suorittamiseksi on Senaatin armollinen lupa myydä 300 tnriä rukiita pitäjämme makasiinin runsaista waroista, ja toiwomme siis saawamme koko kirkon rakennuksemme juuri walmiiksi, kokoilematta pitäjästä kopekkaakaan rahallista rahaa.  —  Wuodentulo rukiista ei olekaan meillä niin satoinen kuin ennen riihtämistä luulimme. Kyllä rukiit, ymmärryksemme jälkeen, hinnassa pysywät. Heiniä tuli koolta, waikka sateet estiwät niiden korjaamista, erittäinkin niissä paikoissa, joissa myöhään mentiin heinään, niinkuin täällä tahtoo olla. Potaatin warret owat kaikki jo kuiwumista päin, ja on wikoja itse potaatissakin jo hawaittu. Ohrat ja kaurat owat wielä niittämättä. Syys-kylwö tehtiin märkään maahan, koska on melkeen joka päiwä sateillut. Eläimet owat kowin kalliissa hinnassa. Nykyisin poikineista täältä Helsinkiin wiedyistä, keskin-kertaisista lehmistä on saatu 26:kin ruplaa; ja hinta on täällä samaa kuin Helsingissäkin; sillä ei Kiikalainen lue tuon matkan päälle mitään.  —  Sudet owat tänä suwena paljon wahinkoja täällä tehneet ja niinkin häpeemättömiä olleet, että owat kyliin ja talojenkin nurkkiin tunkeinneet, waikka heitä on kiinikin pyydetty.  —  Punatauti on myös liikkunut täällä, ja pantiin wiime sunnuntaina 5 tähän tautiin waipunutta lasta yhteen hautaan; se on jo sentään taukoamista päin, kuin on rohtoa käytetty".
R.

Kuulumisia Kiikalasta (1859)


  — Kiikalasta. — „Pitäis maar pitäjämme oleman tunnettu, kumminkin Tampereen tällä puolen, sekä ison lasiruukkinsa tähden, jonka walettuja tekemiä kuljetetaan ympäri maata, kuin myös hywien kalkkiwuortensa tähden. Mutta kuin täältä ei tätä ennen ole ollut kuulumisia näkywissä, saan aluksi mainita, että Kiikalan rajaseurakuntia owat: pohjais-kulmalla Someron emäseurakunta, idässä Nummen kappeli Lohjan ja etelässä Suomusjärwen kappeli Kiskon pitäjää sekä länsikulmalla Uskelan pitäjä Perttelin kappelineen. Turkuun on täältä 9 ja Helsinkiin 12 peninkulmaa. Pitäjämme on pituudelta 1½ sekä leweydeltä 2 peninkulmaa ja alaltaan liki 1½ sarkapenink., jolla alalla asuu 2 tuh. paikoilla (w. 1805 oli täällä 1,475 henkeä). Mainitut kalkkiwuoret owat Saaren kylässä, jossa on 3 taloa ynnä pappilan kanssa, jotka saawat paljon rahaa kalkistansa, jota erittäinkin nyt yhtenänsä suwin talwin käydään täältä hakemassa. Järwiä löytyy ko'olta, muutamat hywinkin kalaisia, waikka niitä on oikein mieswoimin pyydetty häwittäwillä pyydyksillä tyhjentää. Niin on jo wuosi-kymmeniä kalastettu esim. niinkutsutussa Kiikalan eli Kirkon järwessä (on wain wirstan pitkä ja juurikin kaita), 15 nuotalla, joiden perät owat niin tiheiksi kudotut ettei pieninkään kalainen niistä pääse ulos, mainitsematta lukemattomia werkkoja, rysiä ja muita pyydyksiä, kuin myös tuulaalla käyntöä, jot syksyin kewäin ahkerasti harjotetaan. Näin täytyy aikojen kuluessa kalojen wiimeinkin järwistä loppua. Tämän estämiseksi tulis jotaan keinoa kokea. — Suomenkieli, waikka sitä täällä käytetään sekä puheessa että kirkkokielenä, on mitä huonointa. Turun puheen-tapaa ja muutakin ruotsalaisuutta kuullaan täällä yleisesti, ja owat, mikä pahin on, Kiikalaiset niin tähän rakastuneet, etteiwät tahdo siitä kowallakaan hellittää. — Luku-taito on heikko ja tawaaminen erittäin huono; mutta wiimeisinä wuosina on tämäkin ruwettu paremmaksi saamaan, osittain pyhä-koulujen asettamalla joka kulmalle, osittain erinäisen taitawan ja Turun alkeis-koulussa (Lankaster-skola) oppineen lasten-opettajan käyttämällä niissä kylissä, joissa luku on huonointa. Tämä lasten-opettaja, warustettuna kelwollisella todistus-kirjalla lasten opettamisen taidostansa sekä tasaisesta käytöksestänsä, tarjosi itsensä meille tähän wirkaan wiiden (5) jywä-tynnyrin wuosipalkkaan, maksettawa rikkaasta pitäjämme wara-makasiinista; mutta tätä wastaan paniwat seurakunnan isännät itsensä yksimielisesti, kaiketikkin pitäen lastensa luku-taidon wallankin hywänä, jonka myös näillä sanoillansa: „on ennenkin luettu” ilmottiwat. Mutta waikka nyt näin oltiin tätä wastaan, on sentään opettajamme, sillä Kiikalassa on wain yksi ainoa pappi, häntä käyttänyt omalla kustannuksellansa äsken mainituissa kylissä. Tällä muotoa toiwomme luwun paremmaksi tulewan, johon myös ne lasten-lukuiset, joita suwi-ajalla sunnuntaisina, kohta kirkonmenon päätettyä, pidetään niissä taloissa, joissa talwi-lukuisetkin pidettiin, suuresti auttawat. Näistä tiloista on myös, lasten luetettua, raamattuakin kokoon tulleelle kansalle selitetty, niinkuin sitä ensin kewäällä ja sittemmin syksyllä joka pyhä-iltana kirkossammekin selitetään. Oli meillä wiime Helluntai-päiwän ehtoo-puolella lähetys-toimen kirkon-menokin, jossa kollehta, niinkuin puolipäiwän kirkonmenossakin, koottiin pakanoille. Mutta Herra, joka on suuri armossa ja woimassa, herättäköön kristin-uskowaisia ihmisiä tarkkaamaan totista welwollisuuttansa pakanoita kohtaan, ja antakoon menestystä ja siunausta niille toimikunnille, jotka owat ottaneet lewittääksensä kristin-oppia pakanoissa! — Kiikalassa on nyt uusi puinen kirkko, joka wiime Pyhäinmiesten päiwänä wihittiin, Tätä kirkkoamme rekennettiin kaksi suwea, ja oli siinä työn.johdattajana entinen talon isäntä Kiskosta nimeltä Isaak Lindström. Mutta waikka kirkko on rakettu talon-poikaisen miehen johdatuksessa, antoi sentään Läänin pää rakentaja G. T. Chiewitz, elokuun 2. päiw. pidetyssä katselemuksessa tämän todistuksen: „ kirkko on täydellisesti rakettu K.W:ltä saadun piirustuksen jälkeen. Kaikki nikkarin- ja salwumiesten työ on suurimmalla huolella tehty, kuin minkä tawallisesti näemme uusissa maaseurakuntien kirkoissa, kuitenkaan ei ollut kiwi-perustukseen pantu kiwi niin kaunista lajia, kuin olis suotu tähän muutoin hywin kauniiseen kirkkon”. Maalaus- ja kultaus-työn, josta pidetyssä syynissä annettiin tämä kaunis todistus: „että se oli kaikin tawoin kelwollisesti, seurakunnan mieliksi ja suurimmaksi suosioksi tehty”, toimitti arwoinen Turun maalari-mestari K. W. Olanter 750 hopea ruplan maksoa wastaan, Ruotsinmaalla syntyneen ja oppineen Schylander-nimisen kisällinsä awulla, joka myös, seurakunnan isäntien tahdosta, maalasi 100 ruplaan alttari-taulummekin, johon olemma hywin tytywäiset. Kirkkomme rakennukseen saatiin rahat myymällä wara-makasiinimme waroista aika ajoin 500 ruis-tynnyriä, johon myyntiin saimme Senaatin luwan, ja owat makasiinin warat sittemmin niin kaswaneet, että taas on melkein samassa määrässä kuin myymisen luwan saadessa. Harwassa paikassa siis kirkkoa niin rakennetaan kuin meillä, ettei nimittäin rahallista rahaa ole ollenkaan tarwittu talollisisilta ottaa; kaikki aineet tuotiin talollisilta, jotka myös, niinkuin myös tölliläiset, koturit j. n. e., tekiwät tarwittuja päiwä-töitä. — Yksi uusi kynttilä-kruunu pronssi-waskista, 48 piipulla, on myös jo tänne tuotu; ja olis wielä toinenkin, 24 piipulla, nyt samassa ostettu, mutt'ei saatu mielen mukaista. Muutamat ajat sitte pidetyssä pitäjän-kokouksessa suostuttiin ostaa nyt ensi-kewäänä hautaus-maamme ympäri rakennettawaan kiwi-aitaan kaksi paria Fiskarin ruukissa walettuja rautaisia portteja, ja samassa kokouksessa myös luwattiin mitä pikemmin, ja wiimeistäki suwella w. 1861, laudottaa kirkon ulko-puoliset seinät, jotka sitte kelwollisella öljy-maalilla maalataan. — Pappilamme, joka oli kowin häwinnyt rakentonsa suhteen, on näinä wuosina myös niin laiteltu (paranneltu), ettei sitä enää samaksi luuliskaan; mutta kerran tuiki häwinneenä kestää sen paranteleminen monet wuodet. Oliskin siitä tässä neuwoni, että pitäjän miehet kaikissa seurakunnissa aina wähitellen ja wuosittain korjaisiwat yhteisiä rakennuksiansa, niin häwiö ei koskaan pääsis suureksi, eikä siis rakennuksetkaan rasittawaiseksi. — Tämän tällä eräällä pitäjästämme wirkattuani, pyydän edestipäin Suomettaren palstoihin jotakin kynäillä yhteisistä asioistamme”.
E. J. R