Matkan warrelta.
Jätettyäni Perttelin sen kaikkine walo- ja warjopuolineen saawuin sitten Kiikalaan, Pirilän kylään. Siellä olikin lumisesta säästä huolimatta kohtalaisesti wäkeä koolla; samoin toisessakin paikassa, Rekijoen kulmalla. Siellä oliwat puoluetowerit erehtyneet kokouspäiwän suhteen siten, että oliwat ensin ilmoittaneet päiwää aikasemmin kuin olisi pitänyt: Erehdys oli tosin huomattu ja korjattu, eikä se kai mitään haittaa itse asiassa wäentuloon tehnyt.
Sunnuntaina 4 pnä olin Johanneslundin lasitehtaalla. Se oli minulle kokonaan tuntematon paikkakunta ja kai se sitä on monelle muullekin. Oli siellä sentään itsetietoisia puoluetowereita, joskin lukumäärältään wähäsen. Puoluetoiminta on sentään wireessä, joskin yhdistys on heikonlaisesti toiminut.
Pistäysin maanantain aamulla ennen lähtöäni tehtaassakin. Puolihämärään, ulkoapäin ladon näköiseen rakennukseen astuttuani, muistui mieleeni kaikki ne lapsena näkemäni kuwat, siitä ijankaikkisesta tulikiwijärwestä, jossa sarwipäät syntisiä tulisilla hangoilla kohentelewat. Kumpiakohan nuo nyt owat, kiusaajia wai kiusattawia? Olkoon kumpia tahansa, mutta kiire waan näyttää olewan. Puoliwäliin toistakymmentä miestä siellä tulipallojen kanssa hosui kuin suden pesän owella ja nopeaan siinä tulipallot monenlaisiksi pulloiksi muodostuiwat. Tuota katsellessa muistui eläwästi mieleen Rydbergin Grottelaulu. Hehkuwien uunien aukkojen suulla kuihtuneet miehet työskenteliwät kuin wainolaisen ahdistamana. Ja kaikki oli surkastuneen, sairaaloisen ilmeen leimaamaa joukkoa, joka ulkonäöltään osotti, että eiwät olleet ne miehet elämän päiwän puolella lojuilleet, waan warjopuolien komeroissa Grottemyllyä pyöritelleet.
Samassa tehtaassa työskentelee apulaisina joukko lapsia, niin pieniä, että sellaisille herrasperheissä wielä tuttia annetaan; ja kuitenkin saawat nuo lapsukaiset kestää yhtä pitkän työpäiwän rasituksen kuin täysi-ikäisetkin. Noiden lapsien palkka ei liioin tuntunut heitä lihottawan, siksi pieni se on.
Katsellessani noita kalpeita, surkastuneita lapsia, muistui niin eläwästi suomettarelaisen, kaswatusopin professori Soinisen puhe eduskunnan suuressa waliokunnassa wuoden 1900 lopulla, työwäensuojeluslakeja käsitellessä. Kun silloin sosialistit waatiwat lasten ikärajan korottamista korkemmalle kuin mitä porwarit myönsiwät, wastusti Soininen korotusta selittäen, että lasten siweellisyyden säilyttämiseksi on wälttämätöntä ajaa ne nuorena työhön. Kyllä tuo siweellisyys, jota lapsille työllä rääkkäyksen muodossa opetetaan, on kaikkien muiden kuin porwarillisten kaswatusopin professorin mielestä -- siweetöntä. Tällä samaisella istuntokaudella nuorsuomalasiten Jonas, monen monet kerrat suurella paatoksella pauhasi, miten juuri lasitehtaat menewät wararikkoon, jos ei lapsia saa jo 12 wuoden wanhasta kiusata noissa laitoksissa. Ikänsä puolesta ei Jonas herra ole mikään lapsi, mutta kyllä minä toiwoisin, että hänet wieläkin pantaisiin 21 markan kuukausipalkalla tuollaisen apulaispojan tehtäwiin. Silloin luullakseni hänen ei tarwitsisi terweytensä takia ulkomaan matkoja tehdä ja mahdollisesti oppisi (jos hän yleensä enään woi mitään oppia) silloin, käytännössä kokeiltuaan, miten raakoja hänen harrastuksensa owat.
Lasitehtaissa lapsien työskentelyä on puollettu sillä perusteella, että se on niiden opin kannalta wälttämätöntä. Kuitenkin huomaa jo heti ensi silmäyksellä, että ei milloinkaan kaikki, eikä läheskään kaikki lapset jotka lasitehtaissa työskentelewät, woi tulla tilaisuuteen päästä koko laitoksen hommiin, puhumattakaan sen ammattitaitoa kysywiin tehtäwiin, joten se on pelkkä walheellinen weruke. Suuri osa noista lapsista saa wanhemmaksi tultuaan lähteä muille markkinoille leipäänsä etsimään ja nekin jotka ammattityöhön tehtaalle pääsewät, oppiwat sen wallan hywästi eli yhtä hywästi waikka jonkun wuoden wanhempanakin toimeensa ryhtywät. Mutta porwareillamme onkin kysymyksessä liikewoittonsa, eikä lapsien terweys.
Yöwalwonta lasitehtaissa, onkin noille lapsille turmiollista ja niiden wastaiselle sekä fyysilliselle että henkiselle kehitykselle mitä haitallisinta.
Matkani kulki sitten Suomusjärwelle ja sinne Kiikalan metsäisen erämaan keskelle jäi pyörimään Grottemylly. Tulipallot jäähtyiwät. Satujen haamujen lailla hyöriwät kuihtuneet miehet tulimeren aukoilla. Lasi ja raudat narskuiwat ja sulkiessani owen lähtiessäni, tuntui kuin olisi wuoreen wangittu jättiläinen perässäni hampaitaan kiristellyt.
[matkaraportti jatkuu Suomusjärveltä]
Asarius
